365

Kenneth Liukkonen

34 vuotta, keskusta

Ammatti: kääntäjä, översättare
Ammattiliitto: PAM

Olen 34-vuotias. Harrastuksiini kuuluu luonto- ja erämatkailu, sekä jooga. Ammatiltani olen kielenkääntäjä. Vaalitavoitteinani ovat ulkoliikuntapaikkojen riittävä kunnossapito, taidekasvatus varhaiskasvatukseen, sekä vanhemmuuden tukeminen. Olen kuluneella vaalikaudella ollut kasvatus- ja opetuslautakunnan jäsen, sekä toiminut varapuheenjohtajana kasvatus- ja opetuslautakunnan ruotsinkielisessä jaostossa.

Koen että vanhemmuuteen on panostettava yhteiskunnallisesti, koska kaikki oikeastaan lähtee siitä. Huono vanhemmuus, tai pikemminkin vanhemmuus, joka ei ole riittävän hyvää – tuottaa ongelmaisia lapsia, joista kasvaa ongelmaisia vanhempia. Kaupunki voi rakenteilla paikata vanhemmuuden puutteita. Toisaalta yhteiskunnan ei tule riistää vanhempien kasvatuksellista itsemääräämisoikeutta rajoituksin, silloin kun sille ei ole aihetta.

Näin kännykkäaikakautena, myös kasvokkain tapahtuvaan neuvolatoimintaan ja muihin palveluihin tulee resursoida riittävästi. Tukea pyytävien vanhempien ongelmiin on voitava tarjota terapiaa. Erilaiset masennuksen nettiterapiat tulee olla vain toissijainen keino. Kun vanhempi on kunnossa, korjaantuu usein myös jälkikasvun ongelmat.

Jag är 34 år gammal. Till mina fritidsintressen hör natur- och vildmarksliv, samt yoga. Jag jobbar som översättare. Mina valteman är tillräcklig underhåll av utomhusidrottsanläggningar, konstfostran inom småbarnsfostran, samt tillräckligt stöd för föräldraskap. Under den pågående fullmäktigeperioden har jag suttit som medlem i nämnden för fostran och utbildning, samt fungerat som viceordförande i svenska sektionen vid nämnden för fostran och utbildning.

Jag tycker att samhället bör investera på föräldraskap, eftersom allt egentligen börjar där. Dåligt föräldraskap, eller snarare sagt föräldraskap som inte är tillräckligt bra – skapar att barnen får problem, som sedan växer till föräldrar med problem. Staden kan motverka föräldraskapets brister genom strukturer. Å andra sidan bör samhället inte beröva föräldrarnas självständighet.

Under dessa tider då mobiltelefonen är så central, anser jag att rådgivningscentralens verksamhet och andra tjänster som sker i närkontakt bör tilldelas resurser. Föräldrar som begär om hjälp bör kunna erbjudas bl.a. terapi. Olika nätterapier bör endast vara ett sekundärt medel. När föräldern är i gott skick, löses oftast också barnens problem.